Olin pitkään surrut talon huonoa kuntoa. Yli kolmekymmentävuotias talo oli vuosikymmeniä ollut kylmillään - ja se näkyi.
Muistelin lämmöllä talon valmistumiskesää 1976. Olin kovasti halunnut oman kodin, selaillut jostain saamaani Lundby-esitettä ja haaveilin talosta, jossa olisi monta ihanaa huonetta. Esite jäi huoneen pöydälle lähdettyäni viikoksi tyttöleirille. Sieltä palattuani minua odotti yllätys.
Vasta 10-vuotias pikkuveli oli valmistanut talon viikossa. Ehkä isä oli hieman auttanut, mutta hän ei sitä koskaan tunnustanut. Mikä huikea rakennus!
Yhdessä huoneet maalattiin samana vuonna valmistuneen kotitalon sisämaalauksessa yli jääneillä maaleilla: isosta alakerran huoneesta tuli 70-lukulaisen ruskea, keittiöstä punainen, ruokasalista sinapinkeltainen, yläkerran makuuhuoneista taivaansiniset. Lastulevyreunat paklattiin samalla aineella, jolla oikean kotitalon naulanjäljet piilotettiin. Kaikessa pyrittiin täydellisyyteen.
Varsinaisesti taloa ei koskaan kuitenkaan asutettu. Talon omistaja kiirehti kohti teinielämää ja uusia haasteita. Nukkekotihanke typistyi muutamiin itsetehtyihin huonekaluihin: punaiseen, tulitikkuaskeista koottuun samettinojatuoliin, stereoihin, tikuista koottuun siniseen lastenkerrossänkyyn. Lego-keittiö sai luvan kelvata nukkekodissakin, vaaleanpunaiset kylpyhuonekalusteet puolestaan edustivat ihannoitua menneen aikakauden tyyliä. Muutamilta inter rail -matkoilta mukaan tarttui metallipurkeja, pieniä lasieläimiä ja juustokupu - jotka ihme kyllä ovat säilyneet. Eräänä vuonna sain ystävättäreltäni syntymäpäivälahjaksi punnuskellon ja täytekakun - mutta kakku on taidettu jo syödä.
Kaikki nämä vuodet on kuitenkin mielessäni elänyt toive: vielä joskus talossa on ELÄMÄÄ!
_____
The house had been empty and cold for more than 30 years. Last summer (2009) I brought it inside from my parents garage. The smell of wet particle board wasn't the best in the world.
It was summer 1976 when all looked different and much more promising. I was in the YMCAs girls camp for a week and when I returned home I found out what my 10 years old little brother had made. The house of my dreams!
I had hoped for such a house for a long time and now my tiny brother had done it by himself for me. Also the scale of the house was made by the brother himself, luckily the building is taller than Lundby-house so the 1:12 scale is quite fitting.
But the time went so fast and I was involved in so many things in my puberty and the house was never completed.
All my life long the dream has lived on: One day that house is full of life!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti