7. helmikuuta 2010

Intoa piukassa - Planning the future



















Tummakutrinen nainen sain nimekseen Gigi. Se oli hämmästyttävä yhteensattuma, sillä tagi, jolla kaikki asunnosta otetut valokuvat merkittiin,  oli fonttia nimeltä - Gigi.

Yläkerta oli hieman alakertaa matalampi, mutta Gigi sopi mittakaavaan kyllä. Oviaukko parvekkeelle oli matala myös, mutta eihän kaiken kulkemisen tarvitse olla helppoa. Rappusten aukko oli kuitenkin pelottava: Miten voisi estää pikkuvieraita putoamasta suoraan alakertaan?

Aulan irrotettavan kaariseinän sisäpuolella kulki "metallinen verhotanko"  eli rautalanka, johon saattoi kiinnittää verhon. Alunperin tämän verhon takana oli sijainnut kylpyhuone ja tämä järjestely olisi ilmeisesti syytä palauttaa, sillä alakerran huoneet tarvittaisiin muuhun toimintaan.

Posliiniset kalusteet, vaaleaa ja vintagea, turkoosia, pehmeä matto, pitsiä ja ihania tuoksupulloja...

Talon ikkunattomuus ja sähköttömyys mietityttivät: Olisiko mahdollista saada taloon valot? Entä ikkunoita? Ja ovia? Peiliovet ja ovenrivat? Sunnitelmien vauhti alkoi jo hirvittää.

Sähköistystä olin jo hieman valmistellut, vaikka en vielä tiennyt yksityiskohtaisesti, kuinka se tehdään. Olin tilannut nettikaupasta summamutikassa johtoa, erilaisia pistokkeita ja liittimiä ja yhden jalkalampunkin, kokeeksi. Jos sähköistys onnistuisi, se olisi ilman muuta ensimmäinen asia, joka talossa tehtäisiin. Satun nimittäin tuntemaan Sähkömiehen, joka tosin on tottunut toimimaan hieman suurempien jännitteiden parissa. Tarjouspyyntö oli jo vetämässä.

Toki aivan ensimmäiseksi olisi vaatetettava vuokralaiset. Olihan keskitalvi, ja talo oli aika vetoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti